Ihminen kylmässä

Kylmälle altistuminen 

Ihminen altistuu kylmälle joko kylmän ilman, veden tai kylmien pintojen koskettamisen kautta, esimerkiksi istuessa, maatessa tai seistessä. Altistumistavasta riippuen jäähtyminen kohdistuu eri tavoin vartalon eri alueille. Haitat kylmäaltistuksesta liittyvät usein riittämättömään vaatetukseen tai fyysiseen passiivisuuteen, tai molempiin samanaikaisesti.

Pitkäaikainen kylmäaltistuminen saattaa johtaa koko kehon jäähtymiseen, ja myös syvälämpötilan alenemiseen, kun lämmönhukka ihmisestä ympäristöön lisääntyy. Tämäntyyppistä jäähtymistä tehostavat märät vaatteet, altistuminen tuulelle tai kylmälle vedelle.

Jäähtyminen voi rajoittua päähän ja raajojen ääriosiin eli käsiin ja jalkoihin. Tällaista jäähtymistä usein tehostaa kylmien esineiden tai tavaroiden käsittely. Kylmäaltistukseen liittyy aina myös hengitysteiden altistuminen kylmälle ja jäähtyminen erityisesti liikuttaessa. Tämä voi aiheuttaa haittaa terveydelle, erityisesti hengitystiesairauksia poteville.

Ihmiset altistuvat kylmälle arkisissa toiminnoissa tai harrastuksissa, työssä ja työmatkoilla. Kylmäaltistuminen saattaa olla merkittävää erilaisten ulkona tapahtuvien harrastusten yhteydessä. Tällaista esiintyy esimerkiksi erilaisissa kuntoilumuodoissa ja kuntoliikunnassa hiihtäessä, juostessa, pyöräillessä, vaeltaessa, moottorikelkalla ajaessa, pilkkiessä. Tuuli ja sade vielä tehostavat kylmän vaikutuksia. Lisäksi lumi, jää ja vähäinen valon määrä lisäävät kylmästä aiheutuvia riskejä muuttamalla olosuhteita ja ympäristöä.

Lämmöntuoton fysiologiaa

Ihmisen elimistössä aineenvaihdunta tuottaa lämpöä. Lämmöntuottoon vaikuttavat perusaineenvaihdunnan lisäksi liikunta tai muu ruumiillinen rasitus ja yksilölliset tekijät. Liikunta lisää aineenvaihduntaa ja lämmöntuottoa jopa yli kymmenkertaiseksi lepoaineenvaihduntaan verrattuna.

Kehon jäähtyminen
Kehon jäähtyminen lisää lihasjännitystä. Jos jäähtyminen jatkuu, tämä lihasjännitys muuttuu lihasvärinäksi. Se on lihassolujen ei-tahdonalaista supistumista, johon ei liity liikkeitä tai työn tekemistä. Lievässä lihasvärinässä lihassolujen supistelu on satunnaista, mutta muuttuu säännöllisemmäksi kehon edelleen jäähtyessä ja lihasvärinän voimistuessa ja muuttuessa havaittavaksi. Lihasvärinä voi lisätä kehon omaa lämmöntuottoa 2 – 5-kertaiseksi lepoaineenvaihduntaan verrattuna. Lihasvärinän merkitys lisälämmön tuottajana on kuitenkin vähäinen arjen kylmäaltistumistilanteissa.

Muut vaikutukset elintoimintoihin

Verenkierto
Pintaverisuonten supistuminen kylmässä alentaa ihon lämpötilaa ja vähentää tehokkaasti lämmönhukkaa iholta ympäristöön. Pintaverisuonten supistuessa suurin osa veren määrästä ohjautuu vartalon sisäosiin, verenpaine kohoaa, sydämen iskutilavuus lisääntyy ja sydämen syke hidastuu. Samalla veren koostumus muuttuu sakeammaksi. Kylmän rasitusta sydämelle voi lisätä samanaikainen raskas liikunta.

Hengitys
Sisään hengitetty kylmä ilma imee lämmetessä kosteutta hengitysteiden limakalvoilta. Tämä jäähdyttää ja kuivattaa voimakkaasti hengitysteiden limakalvoja. Kylmän ilman hengittäminen nenän kautta supistaa ylähengitysteitä, aiheuttaa aivastelua ja erityisesti nenän vuotamista. Kylmän ilman hengittäminen voi saada aikaan hengitysteiden ahtautumista, aiheuttaa ärsytystä ja rakenteellisia muutoksia myös keuhkoputkissa. Nämä vaikutukset voimistuvat liikuntasuoritukseen tai työntekoon liittyvässä raskaassa ponnistelussa.

Lämmönhukka kylmässä

Ihmisen kehosta siirtyy lämpöä johtumisen, kuljettumisen, haihtumisen tai säteilyn kautta. Lämpö siirtyy ihon pinnalta kylmempään ympäristöön. Kehon jäähtymiseen tai lämpenemiseen vaikuttavat ympäristön lämpötila, auringon säteily, kosteus ja tuulen voimakkuus. Myös kontakti kylmiin esineisiin tai pintoihin lisää jäähtymistä. Nämä tekijät yhdessä vaatetuksen ja liikunnan kanssa määrittävät kylmästä aiheutuvan kehon jäähtymisen tai lämpenemisen. Lisäksi useat yksilölliset tekijät, kuten kehon koostumus, fyysinen kunto, sukupuoli, ikä, liikunnan määrä, ruokavalio ja terveydentila vaikuttavat lämpötasapainoon kylmässä ja kuumassa.

Kuva. Ihmisen lämmönhukan eri muodot.

Kuva. Ihmisen lämmönhukan eri muodot (Terveydenhuollon kylmä- ja kuumaopas 2011).

Lämmön siirtyminen kulkeutumalla on tärkein (n. 50 %) lämmön menetystapa. Kulkeutuminen tarkoittaa lämmön siirtymistä ilman tai veden liikkeiden mukana ihon pinnalta vaatteiden aukoista tai niiden läpi. Veden varassa lämmönluovutus voi olla noin 25 kertaa tehokkaampaa kuin ilmassa. Kulkeutumista tehostaa esimerkiksi tuuli tai liikkuminen kylmässä. Tuulen ja lämpötilan yhteisvaikutusta paljaan ihon jäähtymistehokkuuteen ja paleltumariskiin kuvastaa ns. viimaindeksilämpötila. Tämä pakkasen purevuus -kaavio löytyy Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta. Viimaindeksiä voidaan käyttää myös paleltumariskin arvioimisessa.

Kuva. Pakkasenpurevuusindeksitaulukko.

Kuva. Pakkasenpurevuusindeksitaulukko (Terveydenhuollon kylmä- ja kuumaopas 2011).

Lämmintä ilmaa kulkeutuu vaatteiden läpi iholta ympäristöön, erityisesti vaatetuksen aukkojen, kuten kaulan ja hihojen kautta. Lämpöä siirtyy myös haihtumalla vesihöyryn muodossa hengityksen kautta sekä ihon läpi ja hikoiltaessa. Johtumalla lämpöä siirtyy, kun kylmiä tai kuumia esineitä kosketetaan tai kun seistään, istutaan tai maataan kylmillä tai kuumilla pinnoilla. Säteily kylmiin pintoihin on osa ihmisen lämmönhukan kokonaisuutta. Säteilylämpö, joko auringosta tai työskenneltäessä kuumien kohteiden läheisyydessä, on lämmön lähde. Kun pää on paljaana tai vain osin peitettynä, siitä siirtyy myös lämpöä ympäristöön suuria määriä säteilemällä ja kulkeutumalla.

Henkilökohtaiset kylmähaittojen varoitussignaalit

Monia kylmän aiheuttamia tuntemuksia ja oireita ei tunnisteta haitallisiksi (katso oheinen taulukko). Kuitenkin nämä henkilökohtaiset varoitusmerkit ovat kehon jäähtymisen mittareita ja ne ennakoivat suorituskyvyn alenemista ja terveyshaittoja (sairauskohtaus tai kylmävaurio).

Taulukko. Huomaa seuraavat haitallisen jäähtymisen varoitusmerkit (Terveydenhuollon kylmä- ja kuumaopas 2011).
Oire/tuntemus Selitys
Epämukavat kylmäntuntemukset Keho on jäähtymässä
Vilunväristykset/puistatukset Keho on jäähtymässä
Kipua sormissa ja varpaissa Sormien ja varpaiden ihon lämpötila on laskenut noin viiteentoista asteeseen (15ºC) tai sen alle. Tämä tarkoittaa sitä että suorituskyky on alentunut. Vältä enempää jäähtymistä ja liiku lämmitäksesi.
Tunnottomuutta sormissa ja varpaissa Sormien ja varpaiden ihon lämpötila on laskenut noin seitsemään asteeseen (7 ºC) tai sen alle, mikä tarkoittaa sitä että kylmävammojen riski on kasvanut. Tuntoaisti ei enää varoita kylmävaurion syntymisestä. Vältä enempää jäähtymistä, liiku ja hakeudu suojaan.
Valkoisia läikkiä kasvoissa ja muilla ihoalueilla Nämä ovat merkkejä kylmävaurioista. Lämmitä
valkoista läikkää viipymättä esimerkiksi lämpimillä käsillä ja suojaa paljas ihoalue enemmältä jäähtymiseltä.
Sairauksien oireet kylmässä Jos sinulla on rytmihäiriön oireita, rintakipuja, hengenahdistusta, yskää tai hengityksen vinkumista kylmässä, pyri lämmittelemään ja hakeudu suojaan. Jos oireet jatkuvat, on mahdollista että lääkitys tai jatkohoito ovat tarpeen oireen perussyynä olevaan sairauteen.
Vältä voimakasta ja äkillisesti alkavaa kuntoilua kylmässä, jos sinulla on sydän- tai verisuonitauti tai hengityselinten sairaus.