Liikunta kylmässä

Liikunnan tai muun ruumiillisen ponnistelun myötä syntyvä lisälämpö kehossa on keskeinen osatekijä ihmisen kylmässä ympäristössä selviytymiselle. Ilman tätä lisälämpöä ihminen ei selviä kylmettymättä pakkaslämpötiloissa vaikka käyttäisi parasta mahdollista kylmänsuojavaatetusta.

Liikkuminen viileässä raikkaassa ilmassa on usein miellyttävää ja pääsääntöisesti turvallista. Ilman lämpötilan lisäksi lämmönsäätelyyn vaikuttaa ilman suhteellinen liike, eli liikkumisen vauhdikkuus ja/tai tuulen voimakkuus. Ilmiön merkitys korostuu talvipyöräilyssä, hiihdossa, laskettelussa ja moottorikelkkailussa.

Kylmässä liikkumiseen liittyy lisääntynyt osittain liukkaudesta johtuva, mutta myös siitä riippumaton tapaturmien riski, sillä lihasten ja nivelten joustavuus ja liikkeiden koordinaatio heikkenee kudosten viilenemisen myötä. Kova pakkanen voi vaarantaa ulkoilijan tai työntekijän terveyden fyysisesti kuormittavissa harrastuksissa tai ulkotöissä tyynelläkin säällä. Fyysisen ulkotyön ja esim. kilpahiihdon pakkasrajana pidetään yleensä noin -20°C pakkaslukemaa. Kroonisesti sairailla pakkasraja on usein matalampi.

Liikkuja altistuu kylmän riskeille ja haitoille erityisesti talvella, mutta myös muina vuodenaikoina esim. vuoristossa tai vesistöissä. Kylmän vaikutus kohdistuu erityisesti hengitysteihin sekä ihoalueisiin, joita on vaikea suojata kuten kasvot, kaula, ja raajojen ääriosat. Liikkuja voi altistaa itsensä kylmälle tahallisesti ja tarkoituksellisesti, kuten esim. avantouimari, joka tavoittelee virkistystä karaistumista ja hyvinvointia. Kylmälle vedelle voi altistua myös yllättäen pudotessaan heikkoihin jäihin. Lievät paleltumat ovat yleisiä esim. laturetkihiihdossa, mutta vakavat kylmettymiset ja hypotermiasta aiheutuneet kuolemantapaukset ovat onneksi harvinaisia.