Kylmältä suojautuminen

Oikein käytetty vaatetus on hyvä suoja kylmän aiheuttamaa jäähtymistä vastaan. Liikunnasta syntyvä lisälämpö on jopa vaatetusta tehokkaampi keino estää jäähtymistä (ks. Liikunta kylmässä).

Vaatetus

Kylmältä suojautuminen vaatetuksen avulla

    Huomioi vaatetuksessa

  • Tarkista sää ja sääennustukset ennakkoon ja valitse tilanteeseen sopiva vaatetus.
  • Suojaudu tuulta ja kosteutta vastaan tuulen ja kastumisen estävällä pitävällä ulkokerroksella.
  • Vältä veden tai lumen aiheuttamaa vaatteiden kastumista.
  • Ota huomioon liikunnan määrä; vähäinen liikunta vaatii enemmän vaatetusta.
  • Ehkäise hikoilua ja kylmätuntemuksia säätämällä vaatetusta kun työn tai liikunnan raskaus ja/tai kylmäaltistumisen määrä muuttuu.
  • Valitse vaatteet, joista sinulla on aiempia kokemuksia.
  • Huolehdi vaatekokonaisuuden joustavuudesta, joka mahdollistaa suuren säätövaran vaatteiden eristävyydessä.
  • Vaatteiden pitää olla helposti puettavia ja riisuttavia.
  • Vaatteiden tulisi asettua riittävästi päällekkäin suojaten vyötärön ja selän aluetta.
  • Vältä tarpeetonta käsien lyhytkestoistakin jäähtymistä.
  • Pidä tuulenpitäviä huopia varalla esimerkiksi autossa (HUOMAA: metallipinnoitettu “avaruushuopa” tarjoaa vain tuulensuojaa. Suuri polyeteenistä valmistettu jätesäkki toimii yhtä hyvin tuulensuojana.)

 

Vaatetuksella ihminen säätelee lämmön siirtymistä kehon ja ympäristön välillä. Sopivalla vaatetuksella voidaan estää tai vähentää kudosten jäähtymistä ja näin toiminta- ja terveyshaittoja. Lämpötilojen ero ihon ja ympäristön välillä voi olla 30-60°C tai jopa enemmänkin. Lämmin ilma siirtyy ja lämpöä säteilee kehosta ympäristöön.

Vaatteiden onnistunut valinta ja oikea käyttö, asusteiden lisääminen tai poistaminen ja vaatetuksen aukkojen säätely ovat tärkeimmät tavat vaikuttaa lämmön siirtymiseen vaatetuksen kautta. Liikkuminen tehostaa ilman liikkeitä ja lämmön siirtymistä. Vettä haihtuu ihon läpi aina, noin 0,4 – 0,6 l/vrk, kuumassa ympäristössä tätä enemmän. Hikoilua lämmön poistamistapana esiintyy lähinnä fyysisen kuormituksen tilanteissa, esimerkiksi raskaissa urheilusuorituksissa.

Vaatteiden lämmöneristävyys

Vaatteet suojaavat ja eristävät ihmiskehoa mitä enemmän ihon pinta-alaa ne peittävät ja mitä paksummin niitä on, sitä enemmän eristystä ne antavat. Kylmänsuojavaatetus peittää normaalisti 90–95 % kehon pinta-alasta. Alla oleva taulukko antaa kuvan erityyppisten vaatteiden antamasta lämmöneristävyydestä.

Taulukko. Esimerkkejä vaateyhdistelmien lämmöneristävyydestä (Terveydenhuollon kylmä- ja kuumaopas 2011).
Vaateyhdistelmä Vaatetuksen
lämmöneristävyys
  clo
2 kerrosta vaatteita, pitkähihaiset ja -lahkeiset alusvaatteet, ohut takki ja housut 1.0
2 kerrosta vaatteita, pitkähihaiset ja -lahkeiset alusvaatteet, housut ja toppatakki 1.5
2 kerrosta vaatetta jaloilla: pitkälahkeiset alushousut ja toppahousut; 3 kerrosta vaatetta ylävartalolla: pitkähihainen aluspaita, paita ja toppatakki 2.2
2 kerrosta vaatetta jaloilla: pitkälahkeiset alushousut ja toppahousut; 3 kerrosta vaatetta ylävartalolla: pitkähihainen aluspaita, paita ja paksumpi, eristävä parka-takki (hupullinen toppatakki) 2.5
3 kerrosta vaatetta jaloilla: pitkälahkeiset alushousut, fleecehousut ja toppahousut; 3 kerrosta vaatetta keskivartalolla: pitkähihainen aluspaita, paita ja toppatakki 3.0
3 kerrosta vaatetta jaloilla: pitkälahkeiset alushousut, fleece-housut ja toppahousut; 3 kerrosta vaatetta ylävartalolla: pitkähihainen aluspaita, paita ja eristävä paksumpi parka-takki (hupullinen toppatakki) 3.5
3 kerrosta vaatetta jaloilla: pitkälahkeiset alushousut, fleece-housut ja paksu vuorillinen päällystakki; 3 kerrosta vaatetta ylävartalolla: pitkälahkeinen aluspaita, paita ja paksu, vuorillinen hupullinen päällystakki 4.2
makuupussi 3 – 9
1 clo = lämmöneristävyys kun vaatetuksen muodostaa 2 kerrosta vaatteita, pitkähihaiset ja -lahkeiset alusvaatteet, ohut takki ja housut =0,16 m2°C/W (lämmöneristävyys).

Vaatteiden lämmöneristävyys ja ilmakerrokset vaatetuksen sisällä ovat tärkeimpiä tekijöitä vaatteiden kylmänsuojaavuudessa ja ne määrittävät lämmönhukan suuruuden liikkeistä aiheutuvan ilman ulospumppautumisen lisäksi.

Kylmässä on suositeltavaa välttää hikoilua ja vaikuttaa lämpötasapainoon vaatetusta lisäämällä, vähentämällä tai säätämällä. Kunnollinen kylmänsuojavaatetus eristää ja hengittää ja mahdollistaa kosteuden haihtumisen. Kerrospukeutumisen lisäksi on tärkeää suojata kehon äärialueet (pää, kädet ja jalat) hyvin kylmässä.

Kerrospukeutuminen

Kylmän ilman vaatetus koostuu yleensä kolmesta kerroksesta – sisäkerros, välikerros ja ulkokerros – joilla kaikilla on oma erityinen tarkoituksensa ja ominaisuutensa.

Sisäkerros

Alusvaatteet vähentävät lämmön siirtymistä, johtumista ja säätelevät kosteuden haihtumista. Alusvaatteissa käytettävät kuidut ja kankaat saattavat vaihdella riippuen kylmäaltistuksesta ja olosuhteista.

Alusvaatteet tulisi pukea ihonmyötäisesti, jotta ne säilyttävät lämpimän, liikkumattoman ilmakerroksen ihon pinnalla. Jos hikoilua ei pystytä välttämään, sisäkerroksen tulisi olla materiaalia, joka ei ime kosteutta vaan siirtää sen ihon pinnalta keskikerrokseen. Jos hikoilun määrän odotetaan olevan vähäistä tai olematonta, sisäkerros voi myös olla materiaalia, joka imee kosteuden itseensä.

Keskikerros

Keskikerroksen tarkoitus on pääasiallisesti eristää ja sen paksuus ja mitoitus voivat vaihdella tarpeen mukaan. Eristävä kerros voi koostua useista vaatekappaleista. Kankaan valinnalla on vähemmän merkitystä, mutta sen pitäisi olla kevyttä ja ilmavaa. Fleece, villa ja thermolite ovat yleisimpiä kaupoista löytyviä materiaaleja. Keskikerroksen materiaalien kosteuden imemiskyky vaihtelee. Kosteuden imeytyminen ei ole suotavaa pitempi kestoisissa kylmäaltistuksissa.

Ulkokerros

Ulkokerroksen tarkoitus on suojata tuulelta ja sateelta ja vähentää keskikerroksen liikkumisesta aiheutuvaa lämpimän ilman pumppautumista ulos. Valitse ulommaisen kerroksen vaatteiden koko niin, että sisä- ja keskikerroksille on tilaa. Vetoketjujen ja muiden kiinnitysmekanismien tulee toimia myös lumisissa ja tuulisissa olosuhteissa sekä kohmeisilla käsillä käytettynä.

Uloimmaisen vaatekerroksen täytyy tarjota riittävä suoja tuulta, vesi- tai lumisadetta vastaan. Tuuli saattaa läpäistä ulkokerroksen ja vaatetuksen aukkojen kautta lisätä myös ilman liikettä ja painaa vaatekerroksia kasaan, mikä vähentää lämmöneristävyyttä. Sopivia ulkokerroksen materiaaleja kylmiin olosuhteisiin ovat kankaat, jotka ovat suhteellisen tiheitä ja mielellään sateen pitäviä, mutta hengittäviä. Asusteissa oleva vuori parantaa ulkokerroksen suojaavuutta.

Sade ja sulava lumi saattavat kastella ulommaisen vaatekerroksen ja samalla kostuttaa myös alemmat kerrokset. Märät vaatteet heikentävät lämmöneristystä ja ovat epämukavat. Olosuhteissa, joissa on odotettavissa sadetta, tulisi käyttää vaatteita, jotka ovat vedenpitäviä ja hengittäviä. Hikoilusta aiheutuvaa vaatteiden kostumista ne eivät yleensä kokonaan estä. Päällyskerroksen mallin tulee mahdollistaa ilmanvaihdon säätelemisen vaatetuksen kaula-aukon, hihojen, ranteiden tai helman kautta.

Pään, käsien ja jalkojen suojaaminen kylmässä

Pään suojaaminen

Päähineen tulisi olla säädettävissä peittämään mahdollisimman suuren alueen päästä – pää, niska, korvat – ja sen tulisi olla tuulenpitävä. Kasvojen hyvä kylmänsuojaus on tärkeä kylmäoireiden vähentämisen osatekijä. Siitä pitäisi huolehtia talvisin vaikka kylmän aiheuttamaa pistelyä ei vielä tuntuisikaan. Tarpeen mukaan voi käyttää erillistä kasvomaskia, kypärähuppua, kaulaliinaa tms. Kasvot voi myös suojata leveällä hupulla, joka jättää kasvot peittämättä, mutta antaa suojaa.

Käsien suojaaminen

Yleinen jäähtyminen aiheuttaa jäähtymisen ensimmäisenä käsissä. Kädet jäähtyvät Suomen talvessa usein, vaikka yleisvaatetus estäisikin kehon yleisen jäähtymisen.

Lapaset (rukkaset) antavat parempaa suojaa käsille kuin sormikkaat. Lapasten pienempi pinta-ala ja sormien yhteinen eristävä ilmakerros minimoivat lämmönhukan. Osittainenkin käsien suojaaminen on parempi kuin ei mitään. Ohuita sormikkaita voidaan käyttää rukkasten sisällä tilanteissa, joissa edellytetään sorminäppäryyttä erityisesti metalliesineiden käsittelyssä. Taskulämmittimet tai muut ulkoiset lämmönlähteet saattavat ehkäistä tai hidastaa käsien jäähtymistä. Vaatteiden hihoihin täytyy sopia helposti sormikkaat tai lapaset – joko alle tai päälle.

Jalkojen suojaaminen

Kenkien, saappaiden ja sukkien tulisi olla kuivia ja riittävän tilavia. Kenkien tulisi tarjota hyvä eristys maahan. Tilavat kengät tai saappaat eristävät kylmissä olosuhteissa. Eristävyys paranee lisäämällä kenkiin paksut irtopohjalliset. Valitse kenkien koko niin, että niihin mahtuu useammat kerrokset sukkia ja pohjalliset. Sukat kannattaa vaihtaa heti kun ne kastuvat. Anna kenkien kuivua kunnolla yön yli.

Kengän pohjissa tulisi olla liukastumista ehkäisevä kuviointi. Pohjamateriaalin tulisi säilyttää joustavuutensa myös pakkasessa.

Liikunta

Katso Liikunta alaotsikko.

Nesteytys

Katso Nesteytys alaotsikko.

Kylmältä suojautuminen sisätiloissa

Suojaudu kylmältä sisätiloissa

  • Käytä pitkähihaisia ja -lahkeisia alusvaatteita.
  • Pue päälle villatakki, jakku tai pusero.
  • Laita jalkaan villasukat ja tarpeen mukaan tohvelit.
  • Pidä huopia saatavilla.
  • Laita lisäeristystä lattioille ja tuoleille.
  • Huomaa, että sisällä hidas jäähtyminen ei herätä viluntunnetta.
  • Pukeudu niin, että lämpötuntemus on miellyttävä.

 

Miten toimia kun sisälämpötila on laskenut + 15 asteeseen

  • Pyri pitämään yksi tila asunnosta lämpimänä. Sulje ulompien huoneiden ja nurkkahuoneiden ovet ja tuki kylmän ilman pääsy niistä matoilla tai pyyhkeillä.
  • Peitä ikkunat paksuilla verhoilla ja vilteillä. Lisää mattoja lattialle.
  • Pue päälle lämpimät vaatteet. Lisää jalkaan sukkia ja kengät, laita tarvittaessa käsineet käteen ja käytä päähinettä.
  • Siirrä sängyt lämpimimpään tilaan. Ota käyttöön lisää peitteitä ja makuupussit, jos sellaiset on. Makuupussissa pysyy lämpimänä paremmin, jos päällä ei ole liikaa vaatteita.
  • Nuku läheisten kanssa yhteisten peittojen alla. Yksi ihminen tuottaa yhtä paljon lämpöä kuin 70 watin hehkulamppu.

Lämmityshäiriöitä tai -katkoja voivat aiheuttaa:

  • Monet luonnonilmiöt, esimerkiksi myrskyt, ukkoset ja tulvat
  • Poikkeuksellisen kylmät sääjaksot alueilla, joilla normaalioloissa ei ole tarvetta rakennusteknisesti varautua sen tasoiseen kylmyyteen
  • Onnettomuudet ja tekniset viat, jotka vaurioittavat lämmitysjärjestelmiä
  • Inhimilliset virheet lämmitysjärjestelmän rakennus vaiheessa tai huolto- ja korjaustöissä
  • Tahallinen lämmitysjärjestelmän vahingoittaminen
  • Lämmitysenergiaksi käytettävien luonnonvarojen niukkuus tai ehtyminen
  • Lämmitysenergian altistaminen kansainvälisen politiikan välineeksi
  • Pitkät sähkönjakelun katkot

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa lämmitysjärjestelmät riippuvat voimakkaasti sähkön saannista. Käytännössä kaikki lämmitystavat, lukuun ottamatta suoraa puulämmitystä, vaativat toimiakseen sähköä. Sähköä tarvitaan järjestelmissä, joissa lämpöä kuljetetaan veden tai ilman muodossa rakennuksen sisällä, rakennusten välissä tai kaukolämpölaitoksen ja asuinrakennusten välillä. Myös öljykattiloiden, aurinkopaneeleiden ja maalämmön käytössä vaaditaan sähköenergiaa erilaisten polttimien, pumppujen ja kompressorien toimintaan. Kaupungeissa lämmitys perustuu usein kaukolämpöön. Kaukolämpölaitoksen tarvitsevat sähköä lämmön tuottamiseen ja lämpöenergian kuljettamiseen lämmön käyttäjille.